Jeg vil være nummer 1 !

Nimetty Jon & Clemens - Champion jälkeen.

Ai että..
En edes itse muista täydellisesti milloi innostuin kirjoittamisesta. Taisin olla jotain 13 vuoden ikäinen tai jotain siinä lähistöllä ainakin. Surffasin pitkin internettiä jossain, ja törmäsin jollekin foorumi pohjaiselle roolipeli sivustolle. Liityin sinne ja kirjoittelin ensimmäisiä peliviestejä.
Mesessä tuli yhden kaverin kanssa kirjoteltua typeriä yhden lauseen pelejä myös, jotka oli aikalailla käynnissä parista vuodesta kolmeen vuoteen.
Kehittelimme sitten oman roolipelin joskus 2006 ja siitä lähtien voisi sanoa että oma kirjottelu on vain lisääntynyt monellakin tapaa. Kirjoittelen välillä jotain turhia tarinoitakin, joita en julkaise minnekään, koska ne eivät ole julkaisukelpoisia, ja sitten tietenkin näitä peliviestejä.
Tässä jotain.. ehkä vuosi sitten tajusin että tykkään oikeastikin kirjoitella juttuja. Vaikkei niissä nyt erikoisemmin mitään päätä tai häntää ole, mutta kirjoittelu on mukavaa. Tekstit suhteellisen lennokaita, sarkastisia ja välillä ehkä agressiivisiakin kun sinne voi eksyä muutamia kirosanojakin joukkoon.

Yläasteella sain suomenkielenopettajalta pelkkää positiivista palautetta, ja kaverini -jonka äiti tämä opettaja oli- kertoi aina miten hänen äitinsä aina naureskeli minun kirjoittamilleni teksteille.
Muistan yhdenkin tekstin jossa piti kirjoittaa miten oli saanut kutsun linnanjuhliin ja miten siihen suhtauduttiin, iltaa vietettiin ja mitä helvettiä. Kirjoitin itse siitä miten eksyin sinne, olon ollessa kuin marssilaisella. Lopulta linnanjuhlien vietto meni rattoisasti jonkin typerän huonekasvin kanssa keskusteltaessa, kun en uskaltanut sielä mennä muita vieraita ahdistelemaan.
Sain kyseisestä tekstistä 10 ja opettaja lisäsi vielä kommentiksi jotain: Hauska ja humoristinen teksti teksti :)
Sen jälkeen oli tajuttoman hyvä fiilis.

Samaa en voi tosin sanoa äidinkielentunneilta, joissa opettaja oli oikea oikeinkirjoitus -  pistesääntö natsi. Jos yksikin sana oli sijoitettu väärin lauseessa, oli alleviivauksia viivoja sinne tänne ja pisteet lenti pois pienien siipien avustuksella.
Tätä yritettiin tietty korjata, silleen että lukion opettajat (tämä siis oli lukio vuosien säätöä) kantoi minulle ruotsinkielistä kirjallisuutta. "Tässä, lue tämä. Auttaa sinua kehittämään kieltä." Minä siinä sitten aina hymyilin ystävällisesti: "Kiitos kiitos."  Kun sitten pääsin kotiin: "ÄITI! Toin sulle luettavaa!"  Mutsi sitten lukikin niitä kirjoja hullunkiilto silmissä.
Että se siitä kielenkehityksestä. Mutta isäki aina sanoo minulle, ja hän on se ruotsinkielinen puoli suvustani: "En minäkään mitään osannut kirjoittaa ja kirjoitusvirheitä oli niin että muille jakoi. Ja hyvin minä silti olen pärjännyt!" Tulipaha todettua että olen tullut isääni siinä kohtaa sitten.

Tämän ihastuttavan kaksikielisyyden takia, minulla onkin mitä hauskempia kirjoitusvirheitä ja ongelmia. Yhteenkin suomenkielen kokeeseen ala-asteella kun piti nimetä kuukaudet suomeksi, osasin sijoittaa Tammikuun ja Joulukuun oikein. Kesäkuu oli ainoa jonka muistin jotenkuten ja senkin laitoin Heinäkuulle tarkoitetulle viivalle. Ja vaikka kuinka luettelin, ne meni aina jotenki: Tammi-, heinä-, loka-, marras.... ja siinä kohtaan luovutin, koska se kuullosti niin väärältä. ÄItillä oli luonnollisesti hauskaa kun se näki kyseisen kokeen.
Edelleenkin on asioita joita tiedän vain ruotsinkielisten sanojen perusteella. Äitikin kysyi minulta otavasta ja vain tuijotin häntä tyhmänä. Ja mutsin melkein ragetessa minulle siitä miten noin tärkeä asia on lipsahtanu mielestä, sisko totesi äidille: "Kyllä se tietää mikä se on, mutta ruotsinkielellä, senki tahvo."
Ruotsi siis sekoittaa iloisesti päätäni. Siksi mainitsen ihan vain teillekin (jotka tulette kommentoimaan tätä häröäkin härömpää blogia) että kirjoitusvirheitä ja muuta mukavaa tulee löytymään.
Ja jos en tiedä oikeaa suomenkielistä vastinetta, kehittelen niille omat versiot. Joko suorana käännöksenä ruotsinkielestä tai sitten se on jokin avaruuden kautta kalastettu versio. Kehräsluu = Fotknöl (ruotsiksi). Minä suomensin sen "jalkaknööl"iksi. Takamus = Bakdel (ruotsiksi taas). Minun suomennos: Peräpää. Sain siitä sentään plussan.

Kurssille tulin oikeastaan jopa hetken mielijohteesta. Mutta myös siksi, että se ehkä rohkaisisi jatkamaan kirjoittelua. Ideointi kun ei minulle ole hankalaa. Pystyn suhteellisen äkkiä kehittämään ties millaisen tarinan juonen tyhjästä, tai sitten parista sanasta.
Tämän takia minulla onkin miljoona erilaista sarjakuvan alkua lojumassa ympäriinsä, mutta niistäkin vain kolme on tekeillä täyspäiväisesti, koska niiden juonet on kehitetty tarpeeksi pitkälle että niitten julkasu voisi ehkä olla järkevääkin. Muuten ei. Koska yleensä ne tyssähtää johonkin kohtaan ja sitten en jatka niitä ikuisuuteen.. lopulta unohdan ne ja kun taas löydän ne, niin repeilen niitten retardisuudelle.
Luovuus voi siis olla niin lahja kuin kirouskin, varsinkin jos se yhdistetään pervoon mieleen ja paskaan huumoriin.

Tha name cometh from

Ihan vaan että näen kuinka pask--- huonolta tää teksti näyttää ja saan tietää pitääkö korjata...
Näytän mistä blogi sai nimensä.

Why is the rum gone.