Dark Walk

Kecin Macleod - Dark walk

Taas se on poissa...

Viikko on kohta ohi ja likkaa ei näy. Mihin maanrakoon se on oikein pudonnu? Miten se edes tulee pääsemään luokalta jos tämä jatkuu näin? Pitäisikö sitä olla huolissaan? Ei kai... sellainen luonne kun silläkin on, niin olettaisi tuon pärjäävän. ...kaiketi tällä on vain jotain muuta meneillään? Ehkä. 

--

Osaathan sinä kouluunkin tulla!

"Katos! Sinuakin näkee!"

"Eh... hei.."

Oho, aika vaisu vastaus. Mistähän ny kenkä puristaa?

"...onko kaikki hyvin?"

"Joo, ei tässä mitään."

Aika pakotetun näköinen hymy tuo kyllä oli..

"En... en ole vain voinu kovin hyvin.."

"Ahaa.."

Ja sen takia, olet jo puolet lukukaudesta ollu poissa? Mikä saa muuten niin tunnollisen oppilaan, yhtäkkiä olemaan poissa päivä tolkulla? Tai ainakin, kaikki perjantait.. Mistä se johtuu?

"Tunti alkaa, pitää mennä!"

Mitenköhän vakavaa se on?

--

Taas se on tuon kanssa. Miten se kestää tuota oikein? Hymyilee vain.

"Tuutko meille koulun jälkeen?"

"...voisin tullaki. ..Jos se siis sopii, tietenkin?"

"En kai olisi muuten kutsunut?"

"Heh.. ehket.."

Ehkä saan sinut kertomaan minulle mikä mieltäsi painaa? Miksi olet sen... yhden kanssa välituntisin.. etkä meidän. Minun.

--

Ystäviähän me ollaan? 

"Tästä tulee hieno esitelmä!"

"Jep!"

Osaathan sinä hymyillä. Olla iloinen ja näyttää itsestäsi muutakin kuin vain vaisun ulkokuoren. Mikä saa tämän persoonan piiloutumaan? 

"Joten... olette siis kavereita sen kanssa?"

Auts, taisi osua arkaan paikkaan! 

"Siis! Tarkoitan vain kun olette välituntisin yhdessä aika paljon! Vaikka siis, mekin ollaan kavereita."

"No.. joo, kun se on ainoa joka puhuu mun kans tunnilla.."

"..."

--

"Hei, jäisitkö luokkaan hetkeksi?" 

Opettajalla on näköjään asiaa.. johtuuko se niistä poissaoloista? Mistä he puhuvat? Masennuksesta? ...en kuullut mitä hän vastasi. Liian hiljainen ääni... olemuskin, täältä ovelta katsottuna, on surkea ja pieni. Kantaako hän jotain näkymätöntä taakkaa selässään? Voisinpa ottaa siitä osan...

--

"Kuule, olet aika paljon poissa."

"...."

"...mistä se johtuu? Tiedät että voit kertoa minulle."

"....."

"Ei sinun pakko ol-"

"...se lyö... ja.. potkii.. arvostelee.."

Mitä?!

"E-ei siitä mustelmia jää! Tai mitään, mutta... mutta se tuntuu kamalalta.. ja... jotenkin raskaalta."

"....anna sen numero."

"Häh?"

"Anna sen numero!"

"Mutta.."

"Numero tänne!"

Se pieni ketale! Saa kyllä kuulla kunniansa! Sen äitiki on opettajana meidän koululla! Kehtaakin sortua moiseen, opettajan tytär! Näköjään hyvät kouluarvosanat eivät tee parempaa ihmistä!

"Mitä... sinä teet?"
"Sanon muutaman valitun sanan.."
"E-ei sinun tarvitse vaivautua, kyllä se sii--"
"Ei yhtään mitään tuollaista! Satutat vain itseäsi jos annat tämän jatkua! Joku tekee siitä nyt lopun, ja se joku on nyt minä! Joten turpa kiinni."

Vaikka olisit kuinka lempeä ja ystävällinen, älä anna ihmisten talloa ylitsesi. Ei varsinkaan tällaisten kusipäiden. Saat parempia ystäviä. Monia. 

"Joudut vielä kallonkutistajalle vakkariksi jos tämä jatkuu..."

--

"Noin."
"Mitä kirjoitit?"
"Kirjoitin, että tuollanen typeryys saa luvan loppua alkuunsa, tai menen kertomaan hänen äidille, että hänen tyttärensä harrastaa koulukiusaamista. Saa sekin aasi jotain ajateltavaa!"
...Ja hymyä pukkaa. Näytät jopa rentoutuneenkin. Hyvä. 

"...Jos se alottaa taas.. tulen ja tirvasen sitä nenään."
"Hehheh. Joudut vielä rehtorin puheille."
"Haha. Ei mutta oikeasti. Tulet kertomaan heti jos se aloittaa taas."
"Selvä."

--

"Mitenkäs sen aasin kanssa?"
"Ai sen? Ei mitään.. ei olla nyt puhuttu pariin kuukauteen. Jotenkin helpompi hengittää."
"Huomaan."

"...kiitti hei.. kun autoit."
"Pikku juttu! Ollaanhan me hyviä ystäviä!"
"Heh. Niin.."